Kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat

Moni ymmärtäis lopettaa kaivamisen kun on jo niin syvällä kuopassa, ettei näe sieltä mihinkään. Ymmärränköhän minäkin? Eilinen itkupotkukiukkuraivari sai miettimään, että jospa olisi aiheellista perääntyä, kunnes herra ja rouva x ovat todella selvittäneet välinsä. On kurjaa katsoa, kun herra x yrittää miellyttää meistä kumpaakin. Ja toisaalta on kurjaa olla aina se, joka taipuu, koska hehän nyt kuitenkin ovat naimisissa. En mä taivu siksi, että toinen pyytäisi taipumaan vaan siksi, että mulla istuu olkapäällä sellainen pieni otus, joka hokee korvaan, ettei siihen väliin pidä mennä sössimään vaikka kuinka sapettais ja vaikka toinen kuinka haluais ja pyytäis mua sössimään siinä. Ja toisaalta mä arvasin, että tämä menis tähän heti kun rouva x:lle kerrotaan mun olemassaolostani. Itsekin olisin saattanut sortua avuttomuuteen, kun mun aviomieheni ei ehkä oliskaan vain mua varten. Se nyt on ainakin päivänselvää, että pimua ei tähän juttuun sotketa ennen kuin tilanne on selkeämpi. Mutta pitäisköhän myös mun perääntyä siihen asti, että herra ja rouva x ovat tehneet lopullisen päätöksensä ja posti tuo heille kirjeen, jossa heidät on tuomittu avioeroon. Ja ellei tuo, niin sittenpähän ei ole mitään harkitsematonta tapahtunutkaan. Voin rauhassa nuolla haavani ja jatkaa eteenpäin ilman, että kukaan muu kärsii.