Tie helvettiin

...on päällystetty hyvillä aikeilla. Täällä mä oikeasti asun eikä mulla mitenkään ole aikaa eikä halua päivittää kahta blogia. Palataan astialle jos vuodatus takkuaa...

Aiesopimus

No eipäs tätäkään blogia sovi jättää ihan huomiotta, vaikka vuodatus nyt näyttäisikin toimivan. Ja pitäähän tämän käyttö ja muokkaaminen ja kaikki vielä vastaisen varalle opetella. Nyt kuitenkin pitäisi jo olla tekemässä etätehtävää eikä vain roikkua netissä. Sen on oltava valmis huomenna! Onneksi se on kirjallinen tehtävä asiakaspalvelusta, jonka asiantuntijoita me kaikki ollaan, joten eiköhän sitä tekstiä ala irtoamaan kunhan vain alkaisi sitä kirjoittaa.

Kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat

Moni ymmärtäis lopettaa kaivamisen kun on jo niin syvällä kuopassa, ettei näe sieltä mihinkään. Ymmärränköhän minäkin? Eilinen itkupotkukiukkuraivari sai miettimään, että jospa olisi aiheellista perääntyä, kunnes herra ja rouva x ovat todella selvittäneet välinsä. On kurjaa katsoa, kun herra x yrittää miellyttää meistä kumpaakin. Ja toisaalta on kurjaa olla aina se, joka taipuu, koska hehän nyt kuitenkin ovat naimisissa. En mä taivu siksi, että toinen pyytäisi taipumaan vaan siksi, että mulla istuu olkapäällä sellainen pieni otus, joka hokee korvaan, ettei siihen väliin pidä mennä sössimään vaikka kuinka sapettais ja vaikka toinen kuinka haluais ja pyytäis mua sössimään siinä. Ja toisaalta mä arvasin, että tämä menis tähän heti kun rouva x:lle kerrotaan mun olemassaolostani. Itsekin olisin saattanut sortua avuttomuuteen, kun mun aviomieheni ei ehkä oliskaan vain mua varten. Se nyt on ainakin päivänselvää, että pimua ei tähän juttuun sotketa ennen kuin tilanne on selkeämpi. Mutta pitäisköhän myös mun perääntyä siihen asti, että herra ja rouva x ovat tehneet lopullisen päätöksensä ja posti tuo heille kirjeen, jossa heidät on tuomittu avioeroon. Ja ellei tuo, niin sittenpähän ei ole mitään harkitsematonta tapahtunutkaan. Voin rauhassa nuolla haavani ja jatkaa eteenpäin ilman, että kukaan muu kärsii.

Tahtoo kotiin

Ei helekutti tästä mitään tule... Kauheella työllä saan laitettua jonkun linkin tai kuvan ja sit se menee ihan mihin sitä huvittaa. Pyh, pah ja pöh, mä vaan kirjottelen tänne ja leikin kaikilla mahdollisilla jutuilla, mutten tiiä mistään mittää. Tahtoo kotiin!

Ne on siis tuolla vasemmassa alakulmassa kaikki mitä oon saanu aikaseks. Nyt ei jaksa tänään säätää yhtään enempää.

Osui ja upposi

Mokomakin Susu. Menee sitten kirjoittamaan tällaisia... Just kun mä olen saanut itkupotkukiukkuraivarit miehen takia, jonka kanssa ollaan tunnettu jotain vartti. Onneksi ei sentään tyttö ollu näkemässä mun alennustilaa. Olin saanut koottua itseni jo sen verran, ettei ulkoisia merkkejä alennustilasta näkynyt tytölle ennen kuin neiti tuli kotiin. Ja mikä vielä suurempi onni: mä olin enemmänkin turhautunut ja pettynyt kuin epätoivoisen takertuvainen. Juu seli seli. Kuka käski rakastua naimisissa olevaan mieheen? Ja miten ihmeessä sellainen suuronnettomuus pääsi edes käymään, kun mun sydän noin yleisesti ottaen on kiveä? Kysykää vaikka keltä...

Kahden vaiheilla

Saattaa olla, että olen pakotettu opettelemaan vihdoinkin bloggerin hienouksia. Vuodatuksessa on ollut ongelmaa enkä millään haluaisi jättää uppoavaa laivaa varsinkin, kun olen viihtynyt siellä aivan yli hyvin. Parasta siinä on se, että kaikki toimii ihan tällä omalla kotimaisella. Laiskuuttani en myöskään haluaisi opetella aivan uuden palvelun käyttäjäksi, mutta arvostan kuitenkin palvelun toimivuutta melkoisesti. Inhottaa katsoa kun yli vuoden "työ" murenee hiljalleen käsiin. Tunnusta en joka tapauksessa tule vuodatukselta poistamaan ja luultavasti palaan sinne nopeammin kuin kukaan ehtii kissaa sanoa heti kun palvelu todistettavasti toimii jälleen. Nyt kun en päässyt edes jättämään kommenttia... Ja vuorovaikutus on sentään bloggaamisen suola ja sokeri. Nih!

Vaan jos nyt soudan ja huopaan näiden kahden välillä, niin teidän elämäänne se ei vaikuta millään lailla. Hoitelen blogilistalla urlin muutokset sitä mukaa missä milloinkin mennään.